Lokakuun ostokset

Ensimmäinen kuukausi ostamattomuutta hurahti hyvin töiden merkeissä - eipä olisi ollut aikaakaan millekään shoppailulle. Kaksi epätavallisempaa ostosta tuli tehtyä, mutta lasken pysyneeni lakon piirissä.

Pojalla on rasitusvammaa nilkassa hurjan liikuntamäärän takia, ja nilkan tukemiseksi tuli fysioterapeutin käsky tukea sitä kovemmissa suorituksissa kinesioteipillä. Ostin siis rullallisen tällaista teippiä. On muuten melko kallista: viisi metriä maksoi 18,30 euroa. No, toisaalta sitä menee kerralla ehkä 30 senttiä joten aika pitkälle yksi rulla riittää.

Ostin myös kaksi pokkaria. Siis siitä huolimatta, että jo pari vuotta siten päätin lopettaa kirjojen ostamisen ja siirtyä kirjaston käyttäjksi, kahdesta syystä: kirjahyllystä loppui tila ja hyllyssä alkoi olla huomattavan paljon lukemattomia kirjoja. No, selitys on se, että nämä kirjat ovat oikeasti miehen ostoksia. Hän oli sairaana sängyn pohjalla ja pyysi tuomaan jatkoa kirjasarjaan, jota luki sairastamisen ratoksi. Teknisesti siis tein ostoksen, mutta omaan piikkiini en sitä laita.

Marraskuussa haasteena on pari työmatkaa, sillä lentokentätä ovat aina houkuttelevia shoppailupaikkoja: käsissä on ylimääräistä aikaa ja kaupat ovat ostoskeskusmaisen kätevästi yhtenä nippuna. No, nyt voin sitten vaikka lukea [jotain kauan sitten ostettua, hyllyssä pitkään lojunutta] kirjaa siellä lentokentällä.

Mitään

Kokonaista vuotta ei tietysti voi olla ostamatta mitään. Ruokaa pitää ostaa, itselle ja perheelle. Kuluvaa tavaraa pitää ostaa, semmoista kuten sampoota ja kynsilakkaa. Eli en aio lakata lakkaamasta kynsiäni vuoden ajaksi. Enkä muuten pesemästä hiuksianikaan :).

Jos jotain tarpeellista menee rikki, voi ostaa uuden tilalle. Mutta ensin pitää ankarasti tutkia, löytyykö korjaava/korvaava keino/tavara jo kotoa.

Lapset kasvavat ja tarvitsevat tavaraa, joten heidän tarvitsemiaan tavaroita tämä ostolakko ei koske. Tosin lakkomoodissa eläminen voi antaa uuden näkemyksen siihen, mikä heille on tarpeellista.

Palveluyhteiskunnassa kun eletään, kansantaloutta saa pyörittää palveluiden ostamisen kautta.

Sulla on jo kaikkea!

Mies heitti pahan.

Oli syntymäpäiväni, ja pitkällisen pohdinnan jälkeen olin päätynyt toivomaan (melkein) aineetonta lahjaa. Huolimatta rakkaudestani kirjoihin olin päättänyt tavaravuorta hallitakseni hankkia e-lukijan. Kindle Touch poistui elokuussa kummallisesti markkinoilta ja aloimme odottaa uutta tuotetta. Kindle Paperwhite julkaistiin, mutta vain USA:ssa (ja sittemmin Iso-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja Italiassa).

Yritin vihjailla sanoin miehelleni, että joku korvaava lahja varmaan olisi paikallaan, kun Kindleä en vielä saanut. Tähän tuli salamannopeasti vastaus: Ei sulle voi ostaa mitään, kun sulla on jo kaikkea!

Näin on varmaan sanottu ennenkin, mutta jostain syystä tällä kertaa toteamus pysäytti. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, että minulla on jo kaikkea. Testaan asiaa olemalla vuoden ostamatta mitään ("mitään" määritelmästä myöhemmin).

Päätös syntyi syyskuun puolivälissä ja ostolakko alkoi lokakuun alusta. Kerron tässä blogissa, miten menee, millaisia tuntemuksia ostamattomuus herättää sekä mihin tarpeellisen ja "mitään" raja asettuu. Mielenkiintoinen vuosi tulossa!