Ensimmäinen kuukausi ostamattomuutta hurahti hyvin töiden merkeissä - eipä olisi ollut aikaakaan millekään shoppailulle. Kaksi epätavallisempaa ostosta tuli tehtyä, mutta lasken pysyneeni lakon piirissä.
Pojalla on rasitusvammaa nilkassa hurjan liikuntamäärän takia, ja nilkan tukemiseksi tuli fysioterapeutin käsky tukea sitä kovemmissa suorituksissa kinesioteipillä. Ostin siis rullallisen tällaista teippiä. On muuten melko kallista: viisi metriä maksoi 18,30 euroa. No, toisaalta sitä menee kerralla ehkä 30 senttiä joten aika pitkälle yksi rulla riittää.
Ostin myös kaksi pokkaria. Siis siitä huolimatta, että jo pari vuotta siten päätin lopettaa kirjojen ostamisen ja siirtyä kirjaston käyttäjksi, kahdesta syystä: kirjahyllystä loppui tila ja hyllyssä alkoi olla huomattavan paljon lukemattomia kirjoja. No, selitys on se, että nämä kirjat ovat oikeasti miehen ostoksia. Hän oli sairaana sängyn pohjalla ja pyysi tuomaan jatkoa kirjasarjaan, jota luki sairastamisen ratoksi. Teknisesti siis tein ostoksen, mutta omaan piikkiini en sitä laita.
Marraskuussa haasteena on pari työmatkaa, sillä lentokentätä ovat aina houkuttelevia shoppailupaikkoja: käsissä on ylimääräistä aikaa ja kaupat ovat ostoskeskusmaisen kätevästi yhtenä nippuna. No, nyt voin sitten vaikka lukea [jotain kauan sitten ostettua, hyllyssä pitkään lojunutta] kirjaa siellä lentokentällä.
